|
Nimi: Minä, sinä ja leikkimökki.
Kirjoittaja: Kukapa muukaan kun Bööö.
Ikäraja: K-15
Paritus: Lily/Severus
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai tapahtumapaikkoja, ne kaikki kuuluu iki-ihanalle JK.Rowlingille. Ainoastaan tarinan juonen omistan minä.
Kirjoittajan kommentit: Omistuksesta varmaan näkeekin mistä sain inspiraation tähän tarinaan. Tää on lahja Saaralle.
Omistettu ihanalle Saaralle ja Niilolle. Tämä perustuu tositapahtumiin (ainakin joiltain osin. Järkesi saa päättää mikä on totta...) ja heidän traagiselle rakkaus tarinalleen.
PROLOGI:
LUPAUS ON JO ”Rikkomaton vala?”
MELKEIN UNOHTUNUT, ”En varmasti ole vannonut!”
KUNNES SE ISKEE TAJUNTAAN ”En usko tätä!” Hän huusi ja romahti maahan.
SUUNNATTOMALLA VOIMALLA. ”Se sattuu kuin miljoona puukkoa lävistäisi minut.”
HE OVAT LUVANNEET ASIAN, ”Minä en kestä sinua sekuntiakaan! Miten voit olettaa että pystyn tähän?”
JOSTA HE EIVÄT HALUA PITÄÄ KIINNI, ”En minä pysty!”
MUTTA EIVÄT VOI OLLA PITÄMÄTTÄ. ”Sinun on pakko pystyä!”
HE JOUTUVAT VALITSEMAAN ”En pysty kumpaankaan!”
TUSKAN JA ”Mielummin kuolen, kun asun sinun kanssasi!”
KUOLEMAN VÄLILLÄ! ”Hyvä, koska se on sinun ainoa vaihtoehtosi.”
MITÄ SIITÄ SEURAAKAAN? ”Minä taidan pitää sinusta, enemmän kuin ystävänä.”
HYVÄT NOIDAT JA VELHOT,
BÖÖÖ
YLPEÄNÄ
TAI
VÄHEMMÄN
YLPEÄNÄ
ESITTÄÄ:
’Minä, sinä ja leikkimökki.
Esinäytös:
Tyttö seisoi ovella. Hän ei ollut ikinä ennen uskaltanut käydä siellä. Normaalisti Severus tuli aina hakemaan häntä. Tänään Severusta ei kuitenkaan näkynyt missään, joten Lily oli päättänyt mennä hakemaan häntä. Lily oli toissapäivänä saanut kirjeen, jossa ilmoitettiin että hänet oli hyväksytty Tylypahkaan, noitien ja velhojen kouluun. Hän oli ollut ihmeissään. Hän ei voinut uskoa, että hään oli noita. Ja kaiken lisäksi Severus oli velho. Hän oli aina pitänyt Severusta vähän outona. Mutta nyt hän oli ainoa joka ymmärsi häntä. Eilen Severus oli sanonut että tulee hakemaan Lilyä taas tänään, mutta Severusta ei kuulunut.
Lily koputti varovasti oveen. Kuuli tömistelyä ja hetken päästä ovi aukesi. ”Lily? Mitä sinä täällä teet?” Severus kysyi. Hänellä oli olkapäähän ulottuvat pitkät, mustat hiukset. Hän oli aina pukeutuneena farkkuihin ja mustaan paitaan. Hän oli hyvin laiha.
”Sinun piti tulla hakemaan minua. Muistatko?” Lily sanoi.
”Ai niin. Anteeksi, minä unohdin. Meille tuli minun serkkuni kylään ja isä vaati, että minun pitää pitää hänelle seuraa.” Severus sanoi.
”Onko hänkin velho?” Lily kysyi. Hän ei ollut ennen tavannut muita velhoja kuin Severuksen.
”Ei. Hän on noita.” Severus vastasi.
”Minua se ei haittaa. Hän voi tulla leikkimään meidän kanssamme.” Lily tarjoutui.
”Selvä.” Severus sanoi. ”Bellatrix!” Severus huusi.
Pian oven suuhun ilmestyi musta kaapuinen tyttö. Hänellä oli pitkät, mustat, lainehtivat hiukset. Hänen raskasluomiset kasvonsa olivat jotenkin vastemieliset, Lilyn mielestä.
”Kuka tämä on?” Bellatrixsiksi osoittautunut tyttö kysyi. Hän puhui mairealla äänellä, venyttäen jokaista sanaa halventavalla tavalla.
”Hei, minä olen Lily”, tyttö sanoi pirteästi.
”Onko Severus mennyt iskemään silmänsä jästiin?” Bellatrix kysyi Severukselta, vilkuillen Lilyä päästä varpaisiin.
”Hän ei ole jästi, Bella. Hänkin on noita”, Severus sanoi jäykästi.
”Puhdasverinen?” Bella arvuutteli. Severus ei sanonut mitään, joten Bella jatkoi. ”Puoliverinen? Kuraverinen? Severus vastaa!” Bella sanoi.
”Tuota… Mitä jos mentäisiin ulos?” Severus kysyi, vaihtaakseen puheenaihetta. Bella mulkaisi velhoa pahasti, mutta astui silti ulos.
”No mitä me täällä tehdään?” Bella kysyi vähän ärtyneesti.
”En tiedä. Mentäisiinkö vaikka meille?” Lily ehdotti varovasti. Hän ei oikein pitänyt Bellasta. Bellan ilme kirkastui ja hän lähti kävelemään Lilyn kanssa heille. Severus epäili onko hyvä idea päästää Bellaa Lilylle, mutta seurasi noitia, vaikkakin vastahakoisesti.
”Mikä tämä on?” Bella kysyi Lilyltä, osoittaen vanhaa työnnettävää ruohonleikkuria.
”Se on ruohonleikkuri. Sitä työnnetään ympäri pihaa ja se leikkaa ruohon siitä kohtaa”, Lily kertoi.
”Jaa… Eikö olisi helpompaa tehdä tuo taialla?” Bella kysyi,
”No jaa. Olisi se varmaan…” Lily vastasi välttelevästi.
”No, mikä tämä on?” Bella kysyi osoittaen leikkimökkiä.
”Se on leikki mökki.” Lily vastasi. Heidän leikkimökkinsä oli vanha. Hänen isoisänsä oli rakentanut sen silloin kuin Lilyn äiti oli ollut pieni. Se oli maalattu vaaleanvihreäksi ja sen katto oli punainen. Sen kaikki laudat ja kuisti oli valkoisia. Siinä oli kaksi neliönmuotoista ikkunaa, vastakkaisilla sivuilla. Sen lisäksi siinä oli yksi pieni vinonneliön muotoinen ikkuna, joka oli ovessa. Neliönmuotoisia ikkunoita koristi pitsiset verhot, jotka olivat beesit ja niissä oli värikkäitä kukkia. Sisällä mökissä oli yksi pöytä, jonka ympärillä oli kaksi tuolia ja yksi penkki, jotka olivat keskellä huonetta. Sivussa oli kaksi hyllyä ja lattiaa peitti nätisti kokolattiamatto.
”Mitä sillä tehdään?” Bella kysyi.
”No, se on niin kuin pieni talo, jossa pikkulapset leikkivät.” Lily vastasi. ”Severus ja Lily aikovat muuttaa sinne yhdessä, kun he kasvavat isoiksi.” Kuului ääni nurkan takaa.
”Petunia! Jos sinä et mene muualla, niin minä kerron äidille!” Lily kiljui siskolleen. Petunia lähti vähin äänin virne naamallaan.
”Onko näin?” Bella kysyi viekas ilme kasvoillaan.
Severus punastui. ”Ei. Petunia sepittää vain tarinoita.” Severus sanoi nopeasti.
”Mutta pelkääkö Severus tyttöä?” Bella kiusasi.
”En!”
”No, miksi se sitten olisi niin kauhea ajatus, jos te kaksi muuttaisitte tänne isoina!”
”Ei se olekaan.”
”Et kuitenkaan uskalla.”
”Uskallanpas!” ”
Lupaa se!”
”No minä lupaan.”
”En usko.”
”Minä Severus Kalkaros lupaan muuttaa Lily Evansin kanssa asumaan isona leikkimökkiin.”
”En usko vieläkään.”
”No mitä minun pitää tehdä että sinä uskot?”
”Rikkomatonlupaus.”
”Mikä se on?”
”Äitini opetti sen minulle. Voin tehdä sen.”
Severus valahti kalpeaksi.
”Vai pelkäätkö sinä?” Bella kysyi viekkaasti.
”En!” Severus sanoi.
”No mitä me enää odotamme?”
Severus astui Lilyä vastapäätä ja nosti oikean kätensä.
”Lily, haittaako tämä sinua?”
”Ei. Jos sinä pystyt siihen, niin sitten pystyn minäkin”, Lily sanoi ja otti oikealla kädellään kiinni Severuksen kädestä.
”Tarvitset taikasauvaasi, Bellatrix”, Severus sanoi. Bella vetäisi sauvansa esiin, omahyväinen virne naamallaan. Bella astui lähemmäksi ja asetti sauvansa kärjen heidän yhteenliitettyjen käsiensä päälle.
Bellatrix puhui: ”Lupaatko sinä, Severus Kalkaros, tuntea Lily Evansin, kun täytät 17 vuotta?”
”Lupaan”, Severus sanoi.
Kirkas, kultainen ja ohut säde leiskahti Bellatrixsin taikasauvasta ja kiemursi käsien ympärille.
”Lupaatko sinä, Lily Evans, tuntea Severus Kalkaroksen kun täytät 17 vuotta?” ”Lupaan”, Lily sanoi ääni väristen.
Toinen säde leiskahti sauvasta ja kietoutui ensimmäiseen, saaden niistä muodostumaan kultaisesti hohtelevan ketjun.
”Ja lupaatteko te, Severus Kalkaros ja Lily Evans, muuttaa asumaan, mihin tahansa leikkimökkiin, sinä päivänä kun te molemmat olette täysi-ikäisiä?” Bellatrix kysyi.
”Lupaan”, Lily ja Kalkaros vastasivat yhtä aikaa. Lilyn pelokkaat kasvot hehkuivat kultaisina kolmannen säteen leimahtaessa Bellatrixin sauvasta ja kietoutuessa toisiin kahteen; sitoutuessa käsien ympärille kuin köysi, niin kuin yksi palava, kultainen säde. Auringon säde.
[u][/u]
//Toi oli nyt vaan vähän tollanen ja sillee... Toivottavasti tykkäsitte!
|
